maanantai 2. tammikuuta 2017

Jätteiden lajittelun logiikkaa. Se vain on nyt niin...

Joulu on ohi ja muutamaan kuukauteen ei tarvitse näytellä pukin toivossa kilttiä.. Uudenvuoden tienoilla parantaa maailmaa ja soittaa jäteyhtiölle huomatessani taloyhtiön jäteastian pursuvan yli äyräiden. Ylitsepursuavasta pöntöstä kertoessani sieltä kysyttiin, jotta olenko taloyhtiön isännöitsijä tai hallituksen jäsen. Sanoin etten ole kumpikaan. Sieltä ystävällinen asiakaspalvelija kertoi, että kiitos tiedosta, mutta emme voi auttaa, koska tyhjennyksen voi tilata ainoastaan nuo edellä mainitut. Se himokierrättäjä-yritys meni mönkään.

No jos nyt sitten en saanut taloyhtiöni jätehuoltoa kuntoon, niin yritän parantaa lähikauppani ekopistettä. Se oli pursunut yli keväästä lähtien, vaikka aiemmin oli ollut lähestulkoon aina siisti. Soittaessani kunnallisen jätehuollon asiakaspalveluun ystävällinen ääni kertoi, ettei se enää kuulunutkaan kunnalliselle jäteyhtiölle, vaan Ringille. Siis mikä rinki? - kysyin hölmistyneenä. Siitä virisi seuraavanlainen keskustelu:

- On perustettu sellainen tuottajayhteisö, joka huolehtii pakkausjätteiden ilmaisesta palautuksesta. Keräys rahoitetaan tavaroiden valmistajilta ja maahantuojilta kerätyllä maksulla.

- Eli minä saan laittaa rikkoutuneen Iittalan juomalasini sinne astiaan ilmaiseksi.. Sepä mukavaa.

- No kun tuota sitä lasia ei saa laittaa sinne, minulle kerrottiin

- Miksei?

- Se ei ole pakkaus. Sinne voi laittaa vain lasipurkit tai pullot.

- No kuitenkin onhan jotain, että saan laittaa sinne sitten yskänlääkepulloni.

- Sitä lasipulloa ei saa myöskään laittaa

- Sehän on pakkauspullo

- Keräys ei koske lääkepulloja. Jatkoi ystävällinen neuvojan ääni sinnikkäästi.

Tuo viritti ajatukseni. Taisin vihdoinkin ymmärtää logiikan ja jatkoin keskustelua.

- Joululyhdyn lasinsirpaleet?

- Ei

- Rikkoutuneen peilin kappaleet?

- Ei

- Lasinen kinkunpaistovuoka?

- Ei

- Minne ne sitten?

- Jätekeskukseen tai lajitteluasemalle.

- ”Onneksi lahjapaperi on ainakin helppo tunnistaa”, virkoin.

Kuulin asiakasneuvojan raskaan huokaisun: - ”se ei kuulu paperinkeräykseen, mutta sen lahjapaperirullan kääreen voi laittaa muovinkeräykseen. Meillä alueellamme on neljä Ringin paikkaa minne viedä muovipakkaukset”.

Kerroin lähimmän pisteen olevan lähes sadan kilometrin päässä, joten muovi taitaa jäädä kierrättämättä.

- No entä metallipakkaukset? Saanko arvata? Paistinpannua ei saa laittaa metalliin, koska se ei ole pakkaus.

- Sen saa laittaa.

- Höh, mutta sehän ei ole pakkaus.

- Se on metallia.

- Onhan lasivuokakin lasia.

- Niin on, mutta, se vain nyt on niin.

Olin kuin ällikällä lyöty. Tuli tuttu de ja vu tunne. Olin joskus aiemmin vastannut lapsilleni juuri noilla samoilla sanoilla heidän kysyessään; ”miksi aikuiset saavat sitten tehdä niin”. Tämän ymmärtäminen vaatisi varmaankin tämänhetkistä ylemmän ammattitutkinnon..

Se vain on nyt niin..

@ Himokierrättäjä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti