keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kekeilyä ja lajittelua

Ympäristökasvattajan opintoihini kuuluu kestävän kehityksen kartoituksen (KEKE-kartoitus) tekeminen jollekin organisaatiolle. Teen sellaisen päiväkoti Kasselille, joka on pieni, parinkymmenen lapsen päiväkoti Kajaanissa.

Kartoitustyö alkoi Kasselin päiväkodin henkilökunnan sekä eskari-lasten haastatteluilla. Teen laajan kartoituksen näin alkuun eli seuraavat näkökulmat käydään läpi: energiankäyttö, vedenkäyttö, kulutustottumukset, hankinnat, ruokaan  ja ruokailuun liittyvät asiat, jätteiden lajittelu, jätteen synnyn ehkäisy, turvallisuus, yhteisöllisyys sekä lähiympäristöön ja kultturiin liittyvät asiat.

Käytin henkilökunnan haastatteluissa valmiita lomakkeita, joita on julkaisussa "Keke päiväkodissa". Lapsille mietin itse kysymykset, joita alkuviikolla esitin kuudelle esikouluikäiselle lapselle.  

Seuraavaksi kokoan vastaukset yhteen, ja sen perusteella esiin nousevat eniten kehittämistä tarvitsevat asiat. Niiden pohjalta teen seuraavan oppimistehtäväni eli kekeohjelman, johon kirjataan muun muassa toiminnan kehittämiseen liittyvät tehtävät, vastuut ja aikataulut.

Noin se keke kulkee. Eilissä päivänä keke kulki esityksessäni mukana Suomussalmella, kun kävin kouluttamassa kunnan puhdistuspalvelun ja keittiön henkilökuntaa. Nelisenkymmentä henkilöä vei kanssani kekeä eteenpäin Suomussalmen kunnassa. Ensin keketeoriaa ja sitten käytäntöä - jätteiden lajittelua. Lajittelu ja jätteen synnyn ehkäisy ovat mitä konkreettisinta toimintaa pallomme hyväksi, kestävää toimintaa, kestävää kehitystä.

Olen saanut kekepistoksen koulutukseni ansiosta, mutta myös kollegani Anun ansiosta. Siitä olen hyvin iloinen. Olen toki aina ajatellut ympäristöä ja pyrkinyt toimimaan ekosti, mutta että ihan kekeohjelmaa tekisin - sitä en olis ikinä uskonu. Muutos on mahdollista!:)

Kestävää kehitystä eli hyvää elämää nyt ja tulevaisuudessa!

@Sarppa


Kasselin päiväkoti