tiistai 22. syyskuuta 2015

Minä ympäristökasvattajana

Ympäristö on lähellä ja kaukana. Lähiympäristö on kotiseutuani Kajaania ja Kainuuta ja myös Suomea. Ympäristö ulottuu maapallon joka kolkkaan. Se voi olla rakennettua ja ihmisen muokkaamaa. Luontokin on osa elinympäristöämme, ja siellä on aina jotain elollista kuten kasvillisuutta ja eläimiä.
Suloinen piikkipallo, siili, viihtyy kaupunkiympäristössä
Luonnon aarteita

Laakajärvi, Kajaani-Sotkamo

Lankisenlampi, Kajaani
Luonto ja ympäristö ovat aina olleet minulle tärkeitä. Erityisesti metsä on aina ollut kiehtova paikka. Pikkutyttönä leikin metiköissä ja isona tyttönä opiskelin metsätalousinsinööriksi Rovaniemen metsäopistossa. Metsässä huomaan ja aistin ja ihmettelen. Tuoksuja, värejä, puita, kasveja ja maaston muotoja. Metsässä levotonkin mieli alkaa rauhoittumaan, ja on hyvä ja kevyt olla. Toisinaan teen hikilenkin metsäpoluilla koiran kanssa tai ilman. Kun toinen poikani oli kouluiässä, hän alkoi kutsumaan minua ”mehtäakkeliksi”. Tähän vuodenaikaan mehtäakkeli marjastaa. Pakastin täyttyy kesäisin ja syksyisin lakoista, mustikoista ja puolukoista.


Ihminen tarvitsee luontoa elämiseen. Hän tarvitsee kodin, ruokaa, juomaa ja lämpöä. Nykyään hän tarvitsee paljon paljon muutakin. Turhakkeitakin. Ihmisen perisynti, ahneus, pyörittää tätä maailmaa. Mutta miten pitkään?


Kaikki elämiseen tarvittava on otettava luonnosta, puhutaan luonnovaroista. Luonnonvaroja ovat esimerkiksi maaperästä louhittavat malmit, joista saadaan raaka-ainetta vaikkapa elektroniikkatuotteiden valmistukseen. Luonnonvaroja ovat myös metsiemme marjamaat, sienistä puhumattakaan. Ilman elollista luontoa ja luonnon antimia ei olisi elämää.


Entäpä tarvitseeko luonto ihmistä?

Mielestäni ei. Luonto tietää parhaiten. Ihminen voi luulla auttavansa luontoa, ja ehkä ne voisivat sopusoinnussa elääkin, mutta vain luonnonlakien mukaan.


Luonto ja puhdas ympäristö ovat itsessään arvoja. Niitä ei tarvitse eikä voi perustella muilla arvoilla. Me olemme riippuvaisia luonnosta ja ympäristöstämme, ja siksi niistä huolehtiminen on meidän jokaisen vastuulla. Ympäristökasvattajana tavoitteenani on, että kohderyhmäni sisäistäisi juuri tämän asian.

”On luonto mulle niin kaunis ja pyhä, se täytyy säilyä aina ja yhä” / Uppo-Nalle

@ Sari Komulainen